Lahti Blues & Roots 2010 / Pääkonsertti

Alex Park Hotel (Rauhankatu 14, Lahti) lauantai 25.9.2010 klo 19.00 -

Tervehdys!

Mukavaa, kun olet p��tynyt t�nne p��konserttiosioon! Olen tehnyt jokaisesta b�ndist� ja niiden j�senist� lyhyet esittelyt, jotka toivottavasti ik��n kuin pintaraapaisuina avaavat taustoja ja heid�n tekemisi��n. Olen pyrkinyt tasapuoliseen kohteluun; v�hempiarvoisia ei ole ikin� esiintynyt Blues & Rootsissa! Tekstisis�ll�t ovat virheiden minimoimiseksi p��osin l�pik�yty asianomaisten kanssa, mutta muut tyyliseikat ja esimerkiksi kehumiset ovat minua. Yksik��n mukanaolija ei ole edes yritt�nyt tyrkytt�� itse��n esille. Kiitokset kaikille avusta, joustavuudesta ja kannustuksesta!
jk. Tutustukaapa my�s esiintyjien omiin kotisivuihin!
terv. Harri Järvinen

Klikkaamalla kuvaa, n�et kuvan isompana.

PEPE AHLQVIST DUO

www.pepeahlqvist.com/ / www.myspace.com/pepeahlqvist

Kev��ll� ilmestyi Pepe Ahlqvistin hartaasti odotettu suomenkielinen sooloalbumi, "N�ill� mailla" (Humble House Records), joka tuo mukanaan bluesmuusikon ilmaisuun melkoisesti uusia s�vyj�. Akustispohjainen, singer-songwriter -tyyppinen materiaali poikkeaa aiemmin julkaistuista Ahlqvist -��nitteist� liikkuen moninaisemmin juurigenren eri tunnelmissa; p��llimm�isin� soljuvat soul- ja groove -vaikutteet, mutta mukana on bluesaineksiakin. Pepe Ahlqvist soittaa akustista, pelti- ja/tai s�hk�kitaraa hoidellen my�s albumin p��lauluosuudet. Kaikki s�vellykset ovat maestron itsens� tekemi�, joiden sanoituksista vastaavat yht� lukuun ottamatta Timo Kiiskinen ja Teppo Nuorva. Levylle on n�et p��tynyt yksi eteerisen kaunis instrumentaalikappale, "Asikkala". Pepe Ahlqvist & Olli Haavisto vastaavat sovituksista ja tuottamisesta. Levytyssession muusikot ovat maamme parhaimmistoa; Olli ja Janne Haavisto, Ninni Poij�rvi, Mika Kuokkanen, Pekka Gr�hn, Pentti Lahti, Mika Railo ja Jonne Kulluvaara.

Pepe Ahlqvist Duo aloittaa p��konsertin live-annin klo 20.00. Puoliakustisessa setiss� kuultavien uusien kappaleiden joukkoon mahtunee joitakin "keikkakillereit�" vuosien varrelta.

Pepe Ahlqvist - laulu, akustinen kitara / Jonne Kulluvaara - s�hk�kitara

Pepe Ahlqvist on toiminut jo useamman vuoden sooloartistina esiintyen joko itsekseen, duollaan tai eri kokoonpanojen vierailijana. Projekti-luonteinen Sf-Blues viett�� t�n� vuonna taukoa. Pepe Ahlqvistilla on mallikas menneisyys b�ndij�senen� useista mainioista ja merkitt�vist�, levytt�neist� kokoonpanoista kuten Charlies, Chicago Overcoat ja Tuomari Nurmion Meatballs. Enk� malta olla t�ss�(k��n) mainitsematta paria paikallisesti arvostettua, mutta ehkei valtakunnallisesti niin tunnettua, Pintavikaa ja Pity The Foolsia (tosin j�lkimm�inen esiintyi itse asiassa Puistobluesin p��lavalla samana vuonna 1981 kuin blueslegenda Albert King). Omalla nimell��n toimineita b�ndej� ovat olleet mm. Pepe Ahlqvist Band, Sunset Boulevard, H.A.R.P. ja The Rolling Tumbleweed. Maininnan tarvitsee pitk�aikainen yhteisty� Matti Oilingin kanssa ja pit�� muistaa my�s UMO. Lahti Blues & Rootsin suojelijana Ahlqvist on esiintynyt vuosittain tapahtumassamme, joten ei ole tarkoituksenmukaista k�yd� l�pi joka kerta menneiden kokoonpanojen miehityksi�, toimintavuosia eik� levytyksi�. Suomalaiseksi bluesmieheksi Ahlqvistilla on vaikuttava diskografia, johon voi k�tev�sti tutustua miehen omilla sivuillaan. Mutta tutustutaanpa Ahlqvistin duohistoriaan, joka on tainnut j��d� v�hemm�lle huomiolle.

Pepe Ahlqvist duot
Pepe Ahlqvistin ensimm�isen� duokumppanina toimi kitaristi Kalle J�ms�n (1983-'84). Heh�n olivat jo 70 -luvun alussa vaikuttaneet Lahdessa Seppo Sillanp��n kanssa Yolk -nimisess� duossa/triossa. Kalle J�ms�nin j�tt�ydytty� Ahlqvistin kelkasta pois, tuli tilalle lahtelainen blueslaulaja-kitaristi Baby Boy Varhama (1984-'87). Varhaman j�lkeen yhteisty�kumppaniksi vakiintui Henry Ojutkangas (laulu, kitara, huuliharppu), jonka kanssa duotoiminta jatkui vuoteen 1989 asti. Edell� mainituilta kokoonpanoilta ei tullut levymarkkinoille varsinaisia omia julkaisuja, mutta biisi tai pari on joillekin festivaalitallenteille eksynyt. Seuraava soittokaveri vaikutti my�hemmin my�s Pepe Ahlqvistin Tumbleweedissa (jatkossa yhtyenimi vakiintui muotoonsa The Rolling Tumbleweed). Mies oli kitaristi Jarkka Rissanen, jonka duo-pesti alkoi vuonna 1990 jatkuen per�ti kolmetoista vuotta. Pepe Ahlqvistin & Jarkka Rissasen ensilevytyksen a-puolelta l�ytyi Janis Joplinin ohjelmistosta poimittu "Mercedes Benz", joka julkaistiin parin muun kappaleen kera kaksitoistatuumaisena maxi Ep:n� vuonna '91 (Dig It). Seuraavaksi markkinoille tuli pitk�soitto "Good Act" (Finnlevy '92) ja jatkoa seurasi pitk�hk�n tauon j�lkeen "Doggone Blues" -nimisell� albumilla (Bluelight '98). J�lkimm�inen soi parhaillaan tuossa taustalla palauttaen mieleeni kuinka helkutin onnistunut kokonaisuus se olikaan. Sessioissa olivat mukana my�s Bob Brozman, C.C. de Plique ja Seppo Rauteva. 90 -luvun puoliv�liin asti oli Ahlqvist solistiosuuksien ohella vastannut huuliharpun soitosta, mutta jatkossa kitara tuli enenev�ss� m��rin mukaan. Vuosikymmenvaihteessa duokaverina n�htiin usein my�s lahtelainen kitaristi/laulaja Wallu Heinomaa, jonka kanssa yhteisty�t� tehtiin my�s b�ndirintamalla (mm. Price). Pepe Ahlqvistin yhteisty� k�ynnistyi laulaja/kitaristi/harpisti Tomi Leinon kanssa vuonna 2003 jatkuen kolme-nelj� vuotta. Siit� l�htien nykyisen� duokumppanina on toiminut kitaristi Jonne Kulluvaara, joka n�htiin Pepen kanssa my�s viime vuoden p��konsertissa. Keikkaa on muisteltu t��ll� l�mm�ll�. Se oli poikkeuksellisen intensiivinen ja onnistunut!

Viime vuonna kirjoitin Jonne Kulluvaarasta pitkähkön jutun, joka on edelleen sivuillamme (Blues & Roots 2009 - ennakko). Nyt pari sanaa muusikon nykykuulumisista. Keikkaa pukkaa...

Kulluvaara vaikuttaa edelleen Jaakko Heinonen Bandissa. Viime vuodesta lähtien hän on kuulunut myös T. Leino Bandin vakiomiehistöön. Keikkoja on välillä tehty myös Tomi Leino Blues Triona. Kulluvaara & Leino vaikuttavat myös Jukes -nimisessä combossa, jonka kolmaspyörä on kontrabasisti Jaska Prepula. Vastaavasti Prepula & Kulluvaara vaikuttavat Jouni Leinon liidaamassa J. Leino Blues Train -yhtyeessä, johon heidän lisäkseen kuuluvat kosketinsoittaja Mikko Mäkelä ja rumpali Juppo Paavola. Eikä tule unohtaa brittiläislähtöistä laulajatarta Hannah Wilsonia. Hannah Wilson Quartetissa naisen ohella operoivat Jonne Kulluvaara, Pekka Kolehmainen (basso) ja Jarkko Rantanen (rummut).

Lisäksi Kartano Duo on pitkän tauon jälkeen uudelleen aktivoitumassa keikkarintamalla. Laulaja/harpisti Juha Kartanon soittokumppani tässä country-blues ja gospel -vaikutteisessa duossa on edelleen Jonne Kulluvaara. Tuottajanpallilla mies osallistui viime vuoden parhaimpien kotimaisten blueslevyjen joukkoon lukeutuneilla: "Can't Complain" (Jaakko Heinonen Band - tuottajana yhdessä Käpy Parviaisen kanssa) ja "Dynamite Boogie" (T. Leino Band).

tekstit: Hara J�rvinen / valokuva: Ville Kujala / Charlies-kuva: Love Proge 2 (cd-vihkosta)

TORTILLA FLAT

30-vuotisjuhlaansa viett�v� Tortilla Flat luottaa edelleen omaan linjaansa � turhia kuvia kumartamattomaan � ronskisti rokkaavaan bluesiin. Nykyisin peruskolmikkoa, Kari �Good Rockin�� Kempas, Mikko �Smokey� Suhonen ja Honey Aaltonen t�ydent�� basisti Jussi �Long John� Rantapuro.
Tortilla Flatin ohjelmisto perustuu p��osin yhtyeen omaan tuotantoon, joskin mukaan mahtuu my�s nippu lainakappaleita vanhoilta bluesmestareilta. Vaikutteita on ammennettu bluesin pitk�st� historiasta, mutta kun sekaan heitet��n �mp�rillinen perinteist� rock�n�rollia ja maustetaan lusikallisella soulia, syntyy Tortilla Flatin oma tukeva musiikillinen keitos.

Tortilla Flatin keikat ovat aina tapahtumia, sill� b�ndin motto on ollut alusta asti �P��asia ett� viihtyy!� � niin soittajat kuin yleis�kin.

Good Rockin� Kempas - huuliharppu ja laulu / Smokey Suhonen � kitara / Long John Rantapuro � basso / Honey Aaltonen - rummut ja laulu

Honey Aaltonen ja Mikko ”Smokey” Suhonen soittelivat yhdessä kitaroitaan joskus 1978. Kummatkin diggailivat mm. Elmore Jamesia, Howlin’ Wolfia ja Little Richardia. Kun lisäkitaristiksi tuli Merry-Go-Roundissa vaikuttanut ”Roihuvuoren Peter Green” Eso Lehtinen, alkoivat Tortilla Flat -yhtyeen synnytystuskat olla ohi Aaltosen vastatessa jatkossa kannuista (bassoton kokoonpano). Lehtisen vetäydyttyä nuorukaisen korvasi basisti Kimmo Kalasto, jolloin myös solistiosuudet siirtyivät Honey Aaltosen kontolle. Bassoon vaihtui Sami ”Sam The Man” Järvinen (1980) ja kohta perään liittyivät kaverukset Kari ”Good Rockin” Kempas (laulu, huuliharppu) ja Jukka ”Ice Cream” Anttila (kitara). Joskin Anttilan vierailu Flatissa jäi lyhytaikaiseksi, mutta Kempas on kuulunut tästä lähtien bändin vahvuuteen. Kempas, Suhonen, Järvinen ja Aaltonen perusmiehitys oli vakio vuoteen 1984 ja myöhempiin muutoksiin palataan kohta.

Tortilla Flatin musiikillinen anti koostuu lähinnä bluesista, rhythm & bluesista sekä rock’n’rollista. Kunnon meininkiä, jonka parissa ainakin minä viihdyn! Bändi soitti alkuvaiheessa lähinnä lainamateriaalia kuten vaikkapa Magic Samin ”That’s All I Need”, Otis Rushin ”Homework” tai Billy Boy Arnoldin levyltä poimittu ”Dirty Muther Fucker”. Oivallisten lainojen lisäksi kundit luottivat omaan materiaaliin, josta pääosin on vastannut Honey Aaltonen. Lyhytikäisen Extend-merkin single ”If We Talk About Music-It’s Rhythm & Blues” / ”I Want To Be Loved” sai päivänvalon 1983.

Tortilla Flatin jäsenet pysyivät aikahaitarilla 1984–86 muuten samoina, paitsi että basistiksi oli vaihtunut Jari ”J. Cool” Nieminen. Järvinen tosin palasi kuvioihin myöhemmin basistina pariin eri otteeseen. Eikä mies oikeasti jättänyt bändiä, vaan toimi jatkossa eri rooleissa mm. bändin levyillä, esim. äänittäjänä ja tuottajana. Blues News -lehti julkaisi ”We’re Gonna Rock This House!” -nimisen EP:n vuonna 1985. Kappalevalinnat noudattivat edellisen singlen linjaa: puolet lainaa, puolet omaa. Jälkimmäisistä ”Sugar Daddy Blues” on jämähtänyt Tortillan keikkaohjelmistoon tähän päivään saakka.

Juha ”Käpy” Parviainen tuli bassonsoittajaksi v. ’87 ja sillä mentiin seuraavat kolme-neljä vuotta. Markkinoille pukkasi jämäkkä seiskatuumainen, ”Double Date” / ”Let Me Take You Home” / ”Pain In The Ass” (Goofin’ Records ’90). Tuolloin lisäjäseneksi oli jo liittynyt kitaristi Petteri “Slim” Galkin. Seuraava sinkku sisälsi kappaleet; ”Margarita” / ”Los Flying Tortillas” (Goofin’ 1991). Vuotta myöhemmin tuli bändin debyytti-älppäria aika; ”Every Kinda Wimmen” (Goofin’). Kappalemateriaali oli pääosin omaa muutaman keikkasuosikkina pysyneen lainakappaleen lisäksi (mm. Bo Diddleyn ”You Can’t Judge A Book By The Cover”). Kotikutoisen videohitin, funkblues ”Nightshiftin” ohella levyltä löytyvät Radio Cityn soittolistalle noussut ”Double Date” ja nykyisin myös Cat Lee & Co:n levyttämä huippu-killeri, ”Little Miss Monster”. Cd-painoksessa on kaksi bonusbiisiä aiemmilta sinkuilta: ”Let Me Take You Home” ja ”Margarita”. CD on nykyisin loppuunmyyty, kuten iso osa Tortillan levytyksistä, mutta vinyyliversiota voinee tiedustella Goofin’ Rocordsista. Useimmilla Tortilla Flat -tallenteilla vieraillut, saksofonia ja haitaria soittava Eeva-Kaarina ”Big Bertha” Järvimäki liittyi vakiomiehitykseen vuonna 1993, jolloin basistiksi oli palannut ”Sam The Man” Järvinen. Tosin basistinpestiä hoiteli jo vuoden päästä Pete Loikala. Tortilla Flatilta ilmestyi silloin kuuden biisin mini-cd, ”Pills” (Bluelight Records ’94). Siltä löytyy erittäin vaikuttava, ellei jopa täydellinen Honey Aaltonen sävellys/sanoitus, ”Lovers Game”. Tuolloin Tortilla Flatin kesäprojektiin kuului yhteiskiertue Keystone Copsin ja Blues Affectionin kera esittämässä Robert Johnsonin bluesklassikoita. Niinpä puolet levystä oli omistettu Johnson-kappaleiden omaperäisille versioille. Ennen kuin bändi haihtui keikkarintamalta useaksi vuodeksi joskus 1995 jälkeen, oli miehistö taukoon asti seuraava: Kempas, Suhonen, Järvimäki, Aaltonen ja uutena basistina Vesa Karppi. 90-luvun lopulla Tortilla Flat teki minikiertueen englantilaisen rytmibluesorkesteri The Inmatesin kanssa, jolloin basistina ja laulajana toimi Masa Saloranta.

Tortilla Flat tuli rytinällä takaisin juhlistaen 21-vuotistaivaltaan v. 2001. Samana syksynä se esiintyi myös Blues & Roots -klubilla, Lahden Molly Malone’sissa. Heidän mainio live-albuminsa, ”Big Fish Hot Legs” (Bluelight Records), ilmestyi marraskuussa. Kokoonpanohan oli Good Rockin’ Kempas (laulu, huuliharppu), Smokey Suhonen (kitara), Slim Galkin (kitara, laulu), Käpy Parviainen (basso) ja Honey Aaltonen (rummut, laulu). Bändin uusiaktiivinen kausi kesti viitisen vuotta, jonka jälkeen ryhmä ollut melko stabiilissa tilassa, kunnes nyt 30-vuotisjuhlan kunniaksi aktivoitui uudestaan. Vanhaa peruskolmikkoa Aaltonen-Kempas-Suhonen täydentää basisti Jussi Rantapuro, joka on aiemmin kunnostautunut lukuisten bändien lisäksi mm. Bockhill Specialin baritonisaxofonistina ja puhallinsovitusten tekijänä. ”Lieneekö ensimmäinen basisti, joka on oikeasti kiinnostunut Tortillan esittämästä musiikista”, Honey Aaltonen on jossakin yhteydessä naljaillut.

Teksti: Hara J�rvinen

HOEDOWN

www.kolumbus.fi/hoedown/ www.myspace.com/hoedownband/

Hoedownia voi luonnehtia melko osuvasti huippusoittajiensa terapiab�ndiksi, jossa ammattilaiset p��sev�t toteuttamaan omia mieltymyksi��n ja visioitaan amerikkalaistyyppisen rootsin ja kantrirokin parissa. Kokoonpanon valttikortteja ovat soolo- ja stemmalaulut, lauluharmoniat sek� maukas yhteissoitto. Ohjelmisto sis�lt�� omia, kilpailukykyisi� biisej� verrattuna niinkin koviin lainoihin kuin esimerkiksi Jackson Brownen, The Bandin ja Little Featin tuotannon helmiin, joita keikoilla my�s usein tulkitaan.

Hoedown sai alkunsa vuonna 2001, kun laulaja/kitaristi Mika Kuokkanen ja basisti Masa Maijanen p��ttiv�t perustaa uuden roots-yhtyeen. Siihen kuului heid�n lis�kseen mm. laulaja/viulisti Ninni Poij�rvi. Miehist� alkoi hitsautua nykyiseen muotoonsa Art Goes Kapakka -keikalla 2002, jolloin vierailijoina olleet Esa Kaartamo ja Olli Haavisto liittyiv�t b�ndiin. Jarmo Nikku tuli mukaan t�m�n j�lkeen. Viel� kun rumpaliksi vakiintui Topi Kurki, palaset loksahtivat kohdilleen. Ohjelmallinen rakenne on alusta pit�en kasattu ennakkoluulottomasti roots-musan eri lajeista. Mukana on mm. countrya, old time -musiikkia, bluesia ja rockia. Klassikot, joita b�ndin j�senet ovat mukaan poimineet mm. J.J. Calelta, ZZ Topilta, Kasey Chambersilta unohtamatta jo aiemmin mainittuja Little Featia ja Jackson Brownea, saavat oman n�k�isen, mutta alkuper�iselle kunniaa tekev�n Hoedown-k�sittelyn.

Hoedownin s��nn�llisesti is�nn�im�t klubi-illat helsinkil�isess� Juttutupa -ravintolassa ovat mainio ja mielenkiintoinen lis� yhtyeen tarinaan. Seitsem�n toimintavuoden aikana b�ndi on kutsunut vieraakseen lukuisia kiinnostavia artisteja; typistetty nimilista puhukoon puolestaan: J. Karjalainen, Tuomari Nurmio, Dave Lindholm, Jorma K��ri�inen, Mikko Kuustonen, Jukka Gustavson, Jo' Buddy ja Tokela. Itse asiassa Tokelan ja Hoedownin yhteisalbumi "Honky Tonk Merry-Go-Round" ('08) sai alkunsa juuri Juttutuvan keikasta, kun paikalla ollut rumpali/levymoguli Janne Haavisto vaikuttuneena kokemastaan ehdotti levytyst�. Hoedownilta on ilmestynyt my�s oma, puolisen vuotta aiemmin julkaistu pitk�soitto, "Hoedown". B�ndin tuliter� "Black And White" -niminen tuplalevy on jo purkissa odottaen markkinoille p��sy�. Se on tehty t�ll� kertaa perusmiehist�ll�, tosin vierailijana on usealla biisill� kosketinsoittaja Jukka Gustavson. Albumi julkaistaan alkusyksyst� ja siin� on muhkeat ainekset juhlintaan my�s Alex Parkissa!

Mika Kuokkanen - laulu, akustinen kitara / Ninni Poij�rvi - laulu, viulu / Esa Kaartamo - laulu, kitara / Jarmo Nikku - kitara, mandoliini / Olli Haavisto - pedal & slap steel / Masa Maijanen - basso / Topi Kurki - rummut

Teksti: Hara J�rvinen / Valokuva: Pasi Rytk�nen

Sitten pintapuolisesti soittajien muita tekemisi�... Saas n�hd�, kuinka t�st� selvi�n, koska ensin�kin jokaisella b�ndij�senell� vuosien saatossa on ollut ja yh� paljon kertomisen arvoisia musiikkijuttuja, joista kaikkea en tied�, vaikka olen yritt�nyt lis�� etsi� ja udellakin. Toisaalta, hirvitt��, ett� t�st� tulee sekainen osio, koska kirjoittajana en ole kaksinen ja p��llekk�isyyksi� sek� toistoa tulee v�kisinkin, koska yht�l�isyyksi� ja samoja yhtyeit� soittajien vaiheista l�ytyy.

Mika Kuokkanen = KKane www.kkane.net/ myspace.com/mikakuokkanen/
Mika Kuokkasen musiikkihommissa on aina mennyt k�si k�dess� akustisempi, folk-tyyppinen, singer-songwriter -perinteeseen pohjautuva musisointi ja toisaalta s�hk�inen rock-touhu v�h�n Neil Youngin tapaan. Laulaja/kitaristi Kuokkasen musiikillisen kehittymisen kannalta t�rke� rock-b�ndi oli Jyv�skyl�n opiskeluvuosien aikainen Crazy Circles ('94-'98). P��kaupunkiin siirtymisens� j�lkeen Kuokkanen liittyi Helsinki-Texas -nimiseen R'n'B/Rock'n'Roll b�ndiin, jossa vaikuttivat Jyrki "Muta" Manninen (laulu, kitara), Harri Ala-Kojola (rummut), Anssi V�xby (basso) ja Antti Ikola (koskettimet). Kallio Horns oli puhaltimin ajoittain tukevoittamassa b�ndin meininki�. Omien kappaleiden lis�ksi yhtye soitti mm. Jimmy Vaughania, Neville Brotherseja sek� vanhanliiton rock'n'rollia. Kuokkanen itse luonnehtii b�ndiformaattia v�h�n samankaltaiseksi kuin Hoedownin sill� erotuksella, ett� painoarvo oli vanhakantaisessa rhythm & bluesissa. Helsinki-Texas on viett�nyt hiljaiseloa useita vuosia, mutta sit� ei ole lopullisesti kuopattu. Saas n�hd�, koska sen toiminta uudelleen aktivoituu. Muddy Mannista lukuun ottamatta yhtyeen soittajistosta muodostui pohja Lahden Jazztorillakin useampana vuotena esiintyneeseen, hyv�n vastaanoton saaneeseen Dirty Harry's Rock'n'Roll Big Bandiin. Se oli nimens� mukaisesti iso, l�hes kaksikymmen- miehinen orkesteri, johon kuului my�s laulava kitaristi Sami Saari.

Mika Kuokkanen ja Masa Maijanen perustivat Hoedownin vuonna 2001, mutta kokoonpano vakiintui vasta vuotta my�hemmin. Kuokkasen ensimm�inen soololevy, kokonaan omaa materiaali sis�lt�nyt, Mellencamp -tyyppist� Amerikan-rockia sis�lt�nyt "KKane" ilmestyi 2003. H�n toimi levyll� laulusolistina ja soitti eri biiseill� mm. kitaraa, pianoa tai harmoonia. Jatkoa seurasi t�ysipainoisella, juurevammalla ja akustisemmalla "From The Eastwing" -albumilla (MuFarang '08). Ninni Poij�rven kanssa monin tavoin merkitt�v� yhteisty� oli k�ynnistynyt v. 2000. Poij�rvi/Kuokkanen on arvostettu ja k�ytetty laulaja- ja soittajaparivaljakko erilaisissa projekteissa ja sessioissa. B�ndiyhteisty�st� mieleeni tulivat Seppo Valjakan Friends, J. Karjalaisen L�nnen-Jukka String Band, Eero Raittisen & Noisy Kinda Menin kanssa yhteinen "Woodstock-projekti" ja Kaartamo-Kettunen-Kuustonen. Levytyssessioita on kaksikolle kertynyt melkoinen m��r�, joissa Kuokkasen rooli on vaihdellut muusikko/laulajasta sovittajaksi ja tuottajaksi. Kuokkanen kuuluu kiinte�sti my�s Ninni Poij�rven yhtyeeseen. Edell� mainittujen avujensa lis�ksi Mika on huippuluokan lauluntekij�; piinkova ammattilainen - valoisa ja ulosp�in suuntautunut - mukava heppu, joka on ehk� hiukan j��nyt tuntemattomaksi omalla nimell��n. T�n� p�iv�n� toisin harvemmin en�� t�rm�� kysymykseen; "Mik� Kuokkanen?"

Ninni Poij�rvi www.ninnipoijarvi.com/ myspace.com/ninnipoijarvi
Ninni Poij�rvi on laulajatar/lauluntekij�, joka hallitsee viulun lis�ksi haitarin, pianon ja saksofonin. H�n aloitti klassisenmusiikin parissa... vanhempansa ovat alan ammattilaisia, mutta p��t�s viulun soittamisesta oli 4-vuotiaan oma. Kotona ei vierastettu muitakaan musiikkityylej�, joten se oli suotuisaa kasvualustaa lahjakkaalle tyt�lle. Sibelius-akatemiassa Poij�rvi opiskeli kuutisen vuotta p��instrumenttinaan viulu ja afroamerikkalainen laulu. Lauluopettajanaan toimi Aija "Honey B." Puurtinen. Ninni Poij�rvi tuli suomalaisten tietoisuuteen a cappella -yhtyeest� Club For Five. Laulajattaren yhteisty� ja kumppanuus Mika Kuokkasen kanssa alkoi v. 2000. Poij�rvi liittyi seuraavana vuonna perustamisvaiheessa olleeseen Hoedowniin. Soolodebyytti "Viidelt�" ilmestyi vuotta my�hemmin. Ninni erosi suosionsa huipulla olevasta lauluyhtyeest� panostaen omaan uraansa; irti p��semist� helpotti polte tehd� erilaista, roots-painotteista musiikkiaan. N�it� aineksia olikin tarttunut jo mukavasti "Vapaap�iv�" -albumille ('05). T�rkeimpi� vaikuttajia kysytt�ess� Poij�rvi nostaa esille J. Karjalaisen tuotannon ja Coenin veljesten tekem�n, kaksituhattaluvun alussa levitykseen tulleen "O Brother, Where Art Thou?" -leffan juurevan, perinnetietoisen musiikin. Ninni Poij�rvi teki musiikillisen t�ysiosuman kolmannella "Virta" -nimisell� kiekollaan, joka ��nitettiin Levon Helmin studioilla, Woodstockissa 2008. Poij�rven ja Kuokkasen tekemi� s�vellyksi� sis�lt�nyt pitk�soitto sai kriitikoilta innokkaan vastaanoton ja yll�tys kyll�, sille herui jopa radiosoittoa. Ninni Poij�rvell� on omalla nimell��n toimiva keikka-trio (perustettu v. 2003), jossa solistiosuuksien lis�ksi soittaa viulua ja joskus haitaria. Soittokumppaneinaan h�nell� ovat Mika Kuokkanen (akustinen kitara, laulu) ja Olli Haavisto (pedal steel, dobro). Ninni Poij�rvi Band n�htiin loistavassa iskussa Blues & Roots -klubilla vuonna 2006 (Molly Malone's Irish Bar). Kolmikko on tehnyt kotimaan keikkailun ohella kansainv�list� yhteisty�t� mm. australialaisen Audrey Auldin samoin kuin amerikkalaisen Martha Scanlanin kanssa. Ensimm�inen poiki kahden viikon kiertueen Australiassa ja j�lkimm�inen vaikuttavan keikkalevytyksen, "Martha Scanlan And The Stuart Brothers with Ninni Poij�rvi Trio: Live In Finland".

Muusikkopari Ninni Poij�rvi ja Mika Kuokkanen ovat yhdess� olleet viime vuosina ty�llistettyj� monissa eri yhteyksiss� laulajina/soittajina. B�nditouhuista mainittakoon t�ss� Ninnin osuudessakin J. Karjalaisen L�nnen-Jukka String Band, Seppo Valjakan Friends, Eero Raittisen & Noisy Kinda Menin "Woodstock-projekti" sek� Kaartamo-Kettunen-Kuustonen. Lis�ksi pariskunta on osallistunut useiden artistien ja yhtyeiden levytyssessioihin, joissa Poij�rvi on toiminut mm. laulajana, viulistina ja/tai haitarin soittajana.�Yksi viimeisimmist� on toukokuussa ilmestynyt Pepe Ahlqvistin "N�ill� mailla".

Valokuva: Pasi Rytk�nen

Esa Kaartamo www.myspace.com/esakaartamo/
Laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja Esa Kaartamo on Broadcastin perustajaj�seni�. Se syntyi edesmenneen rock-b�ndin, The Stuners -miehist�pohjalle vuonna 1980. Kaartamon lis�ksi uuteen yhtyeeseen kuuluivat Kim L�nnholm (laulu), Edu Kettunen (laulu, kitara, ly�m�soittimet), Martti Rechardt (kitara), Seppo Allinen (basso) ja Kari "Miri" Miettinen (rummut). Broadcast her�tti kansallista huomiota jo ensi singlell��n "Pacific / Get The Groove" (Hi-Hat '80) nauttien jatkossa melkoista kansallista suosiota. B�ndin vahvuuksia olivat laadukkaan oman materiaalinsa lis�ksi hyv�t solistit ja stemmalaulut. Sekstetti oli kuin kotonaan l�nsirannikon country- ja soft-rock -musatyylien kanssa sen ajan Eaglesin ja Jackson Brownen tapaan. Broadcastilta ilmestyi kauppojen hyllyille kaikkiaan viisi lp-levy� aikav�lill� 1981-'87. Lahtelaisittain pieni, mielenkiintoinen kuriositeetti on se, ett� yhtyeen asioita hoiteli jonkin aikaa nyky��n l�hinn� radiopersoonana tunnettu Joni Heinonen.

Esa Kaartamon omaa nime��n kantava soolodebyyttialbumi tuli markkinoille 1985. Jatkoa seurasi levyll� "Et�isyys" ('93) ja "N�ill� main" ilmestyi 2002 (n�ihin aikoihin Esa liittyi siis Hoedowniin). Broadcast aktivoitui 90 -luvulla ja "Handcrafted" sai p�iv�nvalonsa '96. Vuosikymmenen loppupuolella laulaja-lauluntekij�t Esa Kaartamo, Edu Kettunen ja Mikko Kuustonen ly�tt�ytyiv�t yhteen; "Kaartamo Kettunen Kuustonen" ilmestyi 1998 ja "Laulava syd�n" -niminen tuplakiekko 2002. J�lkimm�isen kappaleet oli tallennettu YLE TV2:n "Laulava Syd�n"-ohjelmasarjan osasta "Kolmen Koon kantri", jossa kolmikon solistivierailijoita olivat mm. Jorma K��ri�inen, Tarja Merivirta, Kari Tapio, Aki Louhela ja Maarit Hurmerinta. Levytysrintamalla Kaartamo - Kettunen - Kuustonen on ollut viime aikoina hiljaksiin, mutta keikkapaikoilla se on edelleen aktiivinen kokoonpano.

Esa Kaartamo on musiikkialan monitoimimies - muusikko/lauluntekij� - kysytty mies monenlaisiin projekteihin ja sessioihin. Kaveri on arvostettu tuottaja ja taitava sovittaja. Kaartamon tekemi� kappaleita ovat levytt�neet lukuisat artistit ja b�ndit. Esimerkkin� tuli ensimm�isen� mieleeni Pepe Ahlqvistin H.A.R.P. -kauden mainio hitti, "Back To The River".

Jarmo Nikku
Jarmo Nikku vaikutti lappeenrantalaisb�ndiss� Farout, jonka perustivat kitaristinuorukaiset Nikku ja Ari "Asser" Erkko n�hty��n englantilaisen Camel -yhtyeen keikan Koria-Rollissa kes�ll� '77. Alkuvaiheen miehist�vajauksien takia Nikku siirtyi bassonvarteen tehden p��osan biiseist� ennen kuin loppuvuodesta basistiksi l�ytyi Jouni Limingoja. Koskettimissa oli Ismo Homanen ja rummuissa Lauri Valjakka. Jatkomateriaalista vastasi b�ndin perustajakaksikko. Farout voitti popyhtyeiden SM-kisojen progressiivisen sarjan kev��ll� 1978. Mestaruuden j�lkeen kokoonpanoa vahvistettiin viel� lis�kosketinsoittajalla, Martti "Ike" Kalliolla. B�ndin jazz-rock -painotteinen, Kompass Recordsin julkaisema esikoislevy "Futher Out" ilmestyi loppuvuodesta '79. Levynteon j�lkeen basistiksi vaihtui Veli-Matti "Masa" Maijanen. Kahdeksankymment�luvun alussa yhtyeen vaalima kokeileva musatyyli alkoi l�henty� keskitien rockia ja vuoden '81 loppuun tultaessa Farout hajosi. Siit� l�htien Jarmo Nikku on toiminut studiokitaristina tullen tutuksi mm. monista television eri sessio-kokoonpanoista. Mies on edelleen kysytty studiokettu ja soittanut uskomattoman monissa levytyksiss�. P��t�ilt��n mies on ehtinyt vaikuttaa useissa b�ndeiss�kin. H�n soitti Ahlqvistin H.A.R.P.issa koko sen olemassa oloajan (1989-'95). Se oli suosittu, blues- ja juuriaineksia trendikk��sti ja modernisti hy�dynt�nyt b�ndi, jolta ilmestyi nelj� pitk�soittoa plus kokoelma. Yhtyeeseen kuuluivat laulaja-harpisti Ahlqvistin ja Nikun lis�ksi kosketinsoittaja Timo Pratskin (joka oli mukana my�s Faroutin viimeisess� miehist�ss�), basisti Juha Tikka ja rumpali Anssi Nyk�nen. Vuonna 1991 basistiksi vaihtui Harri Rantanen ja rumpaliksi puolestaan Harri Ala-Kojola. Jarmo Nikku oli vaikuttanut Broadcastissa ennen H.A.R.P.a ja sen j�lkeen Heikki Silvennoisen Restissa. Yht�jaksoisesti pidemp��n ty�llist�neit� "artisteja" ovat Hector, Mikko Kuustonen, Heikki Hela ja Kummeli. Jazztyyppist�kin hommaa kitaristi on yll�pit�nyt Jarmo Nikku - Tommi Rautiainen - Jari Heino -ryhmittym�ll�.

Jarmo Nikku on kovanluokan kielisoitintaitaja. H�n on vaatimaton ja mukavan oloinen muusikko, jolla on soittokavereidensa mukaan tyylitajua aina kuulostaa hyv�lt� kaikenlaisissa musiikkimaisemissa. Esikuvikseen mies on jossain yhteyksiss� nimennyt mm. Duane Allmanin, Sonny Landrethin, David Lindleyn ja Ry Cooderin. Muusikko on kunnostautunut my�s sovittajana ja s�velt�j�n�. Jarmo Nikun kappale on esimerkiksi Samuli Edelmanin tulkitsema "Peggy", johon sanat rustasi Hector. Se sijoittui toiseksi Suomen Euroviisukarsinnoissa v. 1991.

Olli Haavisto www.ollihaavisto.com/
Olli Haavisto on musiikillisen perheen vanhin lapsi, joka aloitti 7 -vuotiaana pianotunnit. Jukka-is� on vibrafonisti-hanuristi-s�velt�j�-sanoittaja ja Susanna-sisko n�yttelij�-laulaja. Nuorin veli Janne taas on rumpali sek� MuFarang -levy-yhti�n pomo. Kimpassa ovat perheen miehet soittaneet Western Swingers -yhtyeess�. Kantria ja jazzia yhdistellyt kokoonpano perustettiin vuonna '98 ja lis�ksi siihen kuuluivat Juha Tikka, Timo Sepp�nen ja Eero Raittinen. Olli Haaviston ensimm�inen varsinainen b�ndi oli Astma (v. '70), jossa nuorukainen soitti urkuja. Vakkilaisen Timo oli rummuissa, Tolvasen Pekka bassossa, Holmin Jan kitarassa ja Laukkasen Timi laulussa. B�ndin ohjelmistoon kuului mm. John Mayallia ja Ten Years Afteria. T�m� toimikoon ik��n kuin avauksena...

Olli Haavisto (kitara, huilu, tinapilli, haitari) ja Timo "Tiibo" Vakkilainen (laulu, kitara, banjo, mandoliini) perustivat Vanha Is�nt� -yhtyeen v. 1973. Siin� vaikuttivat lis�ksi Juhani Somersalo (viulu, mandoliini), Seppo Kling (basso) ja Matti Everhall (rummut). Nuorukaisten innoittajana toimi brittil�ist� folk-rockia Ruissalossa esitt�nyt Fairport Convention. Vanha Is�nt� voitti pop-yhtyeiden SM-kilpailut saman vuoden joulukuussa p��sten levytt�m��n. Kev��ll� '74 ilmestyi single, jonka a -puolelta l�ytyi "Fishin' Blues" Haaviston k��nn�ksen� "Onkimiehen blues" ja b -puolelta "Greensleeves Reel". Mandoliinin ja viulun soittajaksi vaihtui lahtelainen Seppo Sillanp��, jolla t��ll�p�in oli ollut Yolk -niminen duo/trio Kalle J�msenin/Pepe Ahlqvistin kanssa. "Is�nn�n" uudeksi rumpaliksi tuli aiemmin Kalevalassa soittanut Markku Luukkanen. Vuoden loppuun menness� tosin rummut pudotettiin kokonaan pois ja uudeksi basistiksi liittyi lis�solistinakin toimiva Juha Tikka. Samoihin aikoihin lis�ksi Arli Vakkilainen (Timon veli) liittyi b�ndiin. Nyt b�ndillisten innostus suuntautui irlantilaiseen kansanmusiikkiin ja bluegrassiin. Olli Haavisto hankki dobron ja Sillanp�� siirtyi banjoon. Vanhan Is�nn�n samanniminen debyytti-lp ilmestyi loppuvuodesta 1975. Kelttivaikutteet j�iv�t sittemmin syrj��n ja tilalle tulivat kantri- ja kantri-rockainekset. Merkitt�v� hankinta b�ndisoundin ja j�lkik�teen koko Haaviston musiikkiuran kannalta oli pedal steel. Vanhalta Is�nn�lt� ilmestyi viel� kolme, mainiota pitk�soittoa; "Fire On The Mountain" ('77), "III" ('78) ja "Rednecks, Blue Falls" ('79). Miehist�ss�kin tapahtui muutoksia, mm. rumpali Markku Luukkanen oli palannut vahvuuteen, Ari Vakkilainen j��nyt pois, Sillanp�� ei ollut en�� mukana viimeisell� Lp-levyll�; Teuvo Lampinen ja Ahti Marja-Aho olivat liittyneet b�ndiin ja perusj�senist� Olli Haavisto, Timo Vakkilainen ja Juha Tikka pysyiv�t loppuun asti. Vanha Is�nn�n toiminta hiipui soittajiensa kiireiden ja p��llekk�isyyksien takia 80 -luvulle tultaessa. Haaviston Olli oli jo rinnan liittynyt Jim Pembroke Bandiin, jonka eritt�in kovatasoinen Lp-levy "Flat Broke" n�ki p�iv�nvalon 1980. Kielisoitintaituria alkoi ty�llist�� my�s erityyppiset sessiohommat.

En jatka Haaviston uraa en�� t�ll� tarkkuudella, koska tekstist� on tulossa liian pitk�, mutta en my�sk��n typist� edell� olevaa, koska Vanha Is�nt� oli merkitt�v� ja itselleni rakas b�ndi. Ollille on kertynyt vuosien varrella ihan pirusti soittojuttuja, mutta menn��n eteenp�in suurpiirteisemmin...

Olli Haavisto liittyi supersuosittuun J. Karjalaisen Mustat Lasit -yhtyeeseen vuonna '82 ollen mukana my�s levytyksill� "Tatsum Tisal" ('83), "Tunnuss�vel" ('83), "Doris" ('85) ja "Varaani" ('86). Seuraava pitk� rupeama kului tienp��ll� Raittis-veljesten mukana uudelleen aktivoituneessa Eero ja Jussi And The Boysissa, jona aikana syntyiv�t levytykset: "Numero 3" ('86), "Kolme kitaraa" ('91) ja "Kuoppainen tie" ('95). Ollia ty�llisti b�ndisoittajana my�s Tuomari Nurmion Kylm�t Todistajat yht� aikaa Boysien rinnalla kahdeksankymment�luvun lopulla ja levymarkkinoille lyk�ttiin "Kuu" ('88).

90 -luvun alkupuolella k�ynnistyi pitk�kestoinen yhteisty� Mikko Kuustosen kanssa. Olli Haavisto perusti seuraavana vuonna Hitsville Studiot Tom Nymanin ja Janne-veljens� kanssa, jossa Olli on toiminut eri rooleissa tuottajasta ��nitt�j��n. Seuraava merkitt�v� b�ndij�senyys oli Dallas Wayne & The Dimlights (1996-2000). Se oli mainio kantrib�ndi, jonka solisti/kitaristi/lauluntekij� oli amerikkalainen, Special Consencus -nimisest� bluegrass-yhtyeest� maahamme useaksi vuodeksi jumittunut tyyliniekka. Wayne on palannut jo kymmenisen vuotta sitten kotimantereelleen jatkaen suunnilleen siit� mihin t��ll� j��tiin, joskin, rohkenen v�itt��, ett� ihan parhaimmillaan �ij� oli juuri Haaviston ja kumppaneiden kanssa (mm. Teuvo Lampinen & Markku Luukkanen). Dallasin Waynen Dimlightsin kera tekem�t albumit "Buckle Up Baby" ('93), "Part Of The Crew" ('94) ja "Screamin' Down The Highway" ('97) edustavat parasta mahdollista Amerikan kantria. Levyjen tuotanto on maltettu j�tt�� liikoja sliippaamatta ja soitossa on mukavasti rouheutta.

Olli Haavisto liittyi Hoedown -b�ndiin vuonna 2002. Samoihin aikoihin alkoi j�senyys my�s velipojan luotsaamassa Farangsissa ja ilmestyi Ollin ylistetty soolodebyytti, "Pys�kkimusiikkia". Ninni Poij�rvi Band tuli kuvioihin seuraavana vuonna, kuten my�s j�senyys Band'O:ssa. Se on Sillanp��n Sepon ja tytt�riens� Jeminan ja Selinan perheyhtye, jossa Haaviston lis�ksi soittivat Janne Vikst�n ja Tom Nyman. T�n� p�iv�n� kokoonpanon miehist� on melkoisesti muuttunut, mutta �sken mainituin soittoniekoin b�ndi n�htiin mm. Blues & Roots -klubilla v. 2003. Kovatasoinen esikoisalbumi "Band 'O" ilmestyi samana vuonna ja jatkoa seurasi "Away" -nimisell� kiekolla 2006. Seuraavana vuonna Ninni Poij�rvi Band "sulautui" projektiluontoisesti Eero Raittisen Noisy Kinda Meniin ja konklaavi suuntasi Woodstockiin, Levon Helmin studiolle ��nitt�m��n kahta albumia (Ninni Poij�rven "Virta" ja Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men with Friends & Relativesin "Woodstock"). Kummatkin levyt ilmestyiv�t alkuvuodesta 2008 edustaen parhaita roots-julkaisuja Suomessa. Blues & Rootsissa uutta materiaalia esitettiin nimell� Greetings From Woodstock: Eero Raittinen, Ninni Poij�rvi & The Noisy Kinda Men. Hitto, meinasin unohtaa mainita Haaviston pitk�aikaisesta yhteisty�st� Freud, Marx, Engels & Jungin ja Kari Tapion kanssa...

Olli Haavisto on suvereeni pedal steelin soittajana, kuten my�s dobrossa, lap steelissa sek� peruskitarassa. Sessioita on kertynyt tuhansia eri artistien ja b�ndien kanssa sek� meriittej� tuottaja- ja/tai ��nitt�j�pallilla on valtava m��r�. N�it� en l�hde erittelem��n, mutta pakko mun on mainita Hayden Thompson. H�n oli Sam Phillipsin legendaarisella Sun -merkill� aikoinaan levytt�nyt artisti, jonka upean, Suomessa tehdyn kantrilevyn "Hayden Thompson" (Bluelight Records '07). Olli tuotti ja ��nitti osallistuen soittajana my�s sessioihin... Viime syyskuussa Petrax studiolla Hollolassa ��nitetty uusi Thompson albumi "Standing Tall" julkaistaan elokuun 4. p�iv�.

Masa Maijanen
Veli-Matti Maijanen liittyi Jarmo Nikun ja Ari Erkon luotsaaman Faroutin uudeksi basistiksi 1979. Lappeenrantalainen b�ndi aloitti noihin aikoihin yhteisty�n Pave Maijasen kanssa, joka itse asiassa on Masan serkku. Farout s�esti maestroa t�m�n singlell�; "Good Night" / "Crowd Of Nonsense" (Hi-Hat '79). B�ndin hajottua 80-luvun alkupuolella, Masa Maijanen soitti tovin Maukka Perusj�tk�n ja Pete Malmin b�ndeiss�, kunnes siirtyi Broadcastiin 1981. Pesti jatkui siit� yht� pitk��n kuin itse b�ndikin. Sen j�lkeen askeleet johtivat turkulaisl�ht�iseen Boycottiin ('88). Siin� vaikuttivat tuohon aikaan Tommi L�ntinen (laulu), Ari "Hombre" Lampinen (kitara), Marko Kainulainen (rummut), Jari Hongisto (pasuuna), Juha Ketola (trumpetti) ja Esa Niva (saksofoni). Seuraava kiinnitys oli Albert J�rvisen Band, mutta yhteisty� j�i lyhytaikaiseksi, koska �ss�kitaristi J�rvinen siirtyi maaliskuussa 1990 valitettavasti ennen aikojaan yl�kerran orkesteriin.

Masa Maijanen liittyi Havana Blackiin korvaten Rehti Hankalan. Masa soitti bassoa siin� 1991-'94 ollen mukana my�s b�ndin comebackill� 1997/'98. Kokoonpano oli albumeilla "Groving Kings" ('93) ja "Left Overs For The Right People" ('94); Hannu Leid�n (laulu, kitara), Markku Heiskanen (soolokitara, taustalaulu), Masa Maijanen (basso, taustalaulu) ja Atte Sarkima (rummut, taustalaulu). Maijasen yhteisty� k�ynnistyi Mikko Kuustosen sek� Kaija K�rkisen & Ile Kallion kanssa. My�s megasuosittu kiertue, Mestarit Areenalla (Kirka/Hector/Pepe/Pave), ty�llisti Maijasta. Mies on toiminut my�s sessiomuusikkona. B�ndij�senen� h�net on voinut pongata Hoedownin ohella ainakin Ile Kallion Rocketsista, Gringos Locosista ('07) ja Kaartamo-Kettunen-Kuustosesta.

Masa Maijanen on muusikko/bassonsoittaja, jolta luonnistuu erityyppiset musiikkityylit. Mies ei vierasta edes tanakkaa hard-rockia, mutta komeasti taittuu my�s akustispainotteinen, nyanssirikas juurimusiikki. Takarivin komppiosasto tahtoo usein j��d� turhan pienelle huomiolle. Hoedownin kotisivuilta l�ytyy osuva maininta; "Yksi suomalaisen rock-n�ytt�m�n hiljaisista sankareista..."

Topi Kurki
Topi Kurki on ollut pidemp��n muusikoiden arvostama ly�m�soittaja. H�nell� on loistava tyylitaju ja tekniikka soittaa oli kyseess� sitten nopeampi ja rajumpi styge tai hyvin kevytt�, pient� maalailua tarvitseva herkk� tunnelmapala. Kurki hoitaa hommansa lis�ksi niin hyv�ll� fiiliksell�, ett� mies on rankattava nykyrumpaleidemme parhaimmistoon. Hieno mies, joka istuu Hoedownin ��nimaailmaan kuin nen� p��h�n!

B�ndikavereidensa tapaan Topi Kurkikin toimii sessiomuusikkona. Mainittakoon esimerkkein� Teppo Nuorva, Speedy Update, Laura Voutilainen, Kari Pyrh�nen ja Vesa-Matti Loiri. J�lkimm�isen suitsutusta saanut "Hyv�� puuta" -albumi ('09) on Rick Rubin -henkisesti toteutettu kiekko. Ydinb�ndiss� vaikuttivat kitaristi Tommi Vikst�n, kosketinsoittaja Pekka Gr�hn, basisti Tom Nyman ja rumpali Topi Kurki. Topi Kurki on usein ty�llistetty eri kokoonpanoissa my�s tuuraajana. H�net on voinut pongata keikoilla esim. Erja Lyytisen Bandista ja Dr. Helander & His Power Dropsista.

Topi Kurki soitti rumpuja Kirkan taustab�ndiss� v. 1995. Pesti kesti n. vuoden p�iv�t. B�ndij�senen� Kurkea ovat ty�llist�neet my�s mm. Jaku Havukaisen Jakuza ('03) ja Jarmo Hynninen Band ("JHB"), jossa kitaristi/liiderins� ja rumpali Kurjen lis�ksi vaikuttivat Timo Pratskin (koskettimet) ja Mikko Vuorela (basso). B�ndin vieraina ja solisteina ovat esiintyneet mm. Pepe Ahlqvist, Heikki Silvennoinen, Ilkka dr. Helander ja Olli Haavisto. Viime aikoina b�ndi on viett�nyt hiljaiseloaan, mutta miehist�pohjalle syntyi Ghostriders -niminen kantrib�ndi kev��ll� 2008, jossa Hynnisen, Vuorelan ja Kurjen lis�ksi vaikutti englantilaisl�ht�inen laulaja-kitaristi Neil Berrymen ja pedal steeliss� Arto M�kel�. Ohjelmisto koostui p��osin country-klassikoista ja western swingist�.

Steve Webbin Retrorocketsissa, joka sai alkunsa joskus vuonna 2005, keulahahmona toimineen laulaja-kitaristin kanssa soittivat basisti Mikko Vuorela ja rumpali Topi Kurki. Sittemmin on Tapani Laastola vakiintunut b�ndin rumpaliksi. Henry Ojutkankaan (laulu, kitara, huuliharppu) liidaaman Henry O' Bandin komppiryhm�n� toimi pari-kolme vuotta Mikko Vuorela (basso) ja Topi Kurki (rummut). Kun Ojutkangas muutti takaisin kotimaisemiinsa Ouluun, kokoonpano hajosi., mutta miehet tekev�t viel�kin silloin t�ll�in yhteisty�t�. Topi Kurki hoitaa rumpalin pesti� edelleen Hasse Wallin Power Triossa. B�ndih�n operoi vanhakantaisen, kitaravetoisen bluesrock -tyyppisen materiaalin kanssa ja ohjelmistosta l�ytyy my�s Hendrixi�. Hipstersiss�, joka perustettiin 2007, luotetaan perinteisemp��n, mustaan rhythm & bluesiin ja rock'n'rolliin joidenkin 50-60 -lukujen hittien lis�ksi. Yhtyeen keulahahmo on laulava basisti Pekka Helin, jonka soittokumppaneita ovat Yk� Putkinen (kitara, laulu), Larry Price (saksofoni, laulu) ja Topi Kurki (rummut). Harmi, kun kuljetusaikataulun niukkuuden takia en ehtinyt n�kem��n heit� Kalliohovissa Rauma Bluesin p��konsertin j�lkeen ...

Tekstit: Hara J�rvinen

DAVE LINDHOLM with JAKE'S BLUES BAND

www.jakesbluesband.com/

Dave Lindholmin reilut 40 -vuotta jatkunut musiikkitaival on ollut varsin monimuotoinen, mutta jotenkin ��rimm�isen looginen. Lindholm on toiminut sykleitt�in ja osin p��llekk�inkin rock-kukkovaihteella tai riisutulla kitara & miesperiaatteella, joita ovat seuranneet toistuvat sukellukset rakastamaansa bluesiin. Dave Lindholmin diskografia sis�lt�� lukuisia akustisia ja s�hk�isi� soololevyj�, joiden lis�ksi aktiivisena on ollut toistakymment� levytt�nytt� b�ndikokoonpanoa. Kunnioitettavaa on Lindholmin yll�tyksellisyys ja laskelmoimattomuus; juuri kun diggarina on kuvitellut tiet�v�ns�, mit� tapahtuu seuraavaksi, onkin Lindholm hajottanut b�ndins� tai tehnyt levytyksen vaikka jousikvartetin tai posetiivarin kanssa. Dave on tehnyt fiiliksell� aina sellaista musiikkia kuin sill� hetkell� on hyv�lt� tuntunut, eik� ole antanut ulkopuolisten paineiden vaikuttaa p��t�ksiins�. Iloksemme se on h�nen kohdallaan ollut mahdollista my�s t�m�n p�iv�n kovassa, l�hinn� myyntim��ri� tuijottavassa musiikkibisneksess�. Miehell� ei ole tullut tarvetta, mutta ei pienint� haluakaan laukata trendien per�ss�. H�nelle on riitt�nyt se, ett� on sinut itsens� kanssa ja on pystynyt el�tt�m��n itsens� tekem�ll� laulujaan ja soittamalla kapakoissa meille tavallisille ihmisille. Lindholm ei haikaile listasijoituksia eik� muutakaan musiikkiel�m�n glamouria, jotka saattaisivat mahdollistaa naamataulun joka lehden kanteen. Taiteellinen vapaus ja yksityisyys ovat mammonaa suurempi funktio.
Dave Lindholmin albumikokonaisuuksien kieliasu on luontevasti vaihdellut suomenkielest� englantiin. Miehen panos suomenkielisen rocklyriikan syntyyn on kiistaton. H�nen alkuvaiheessa k�ytt�m� slangin ja puhekielen sekoitus oli vertaansa vailla ja my�hemm�t, l�hemp�n� kirjakielt� olevat tekstins� usein h�ystetty oivaltavin kielikuvin. Viimeisin albumi, suomenkielinen "D. Lindholm & Launeen K." on tehty Kuja Salmen kanssa vuosi sitten ja levy on kunnianosoitus Lahti-kaupungille. Biisi "Rodeo" esittelee Daven yst�v�n, erin�isill� Lindholm-levytyksill� ja joissakin kokoonpanoissakin vaikuttaneen, basistina tiedetyn Kari-Pitk� Lehtisen laulusolistina. Viime vuoden p��konsertissa Dave Lindholm vieraili kahdella biisill� Heinomaan Wallun osuudessa, mutta edellisest� omasta, Dave-vetoisesta keikasta on kulunut monta vuotta.

Ohjelmistoa suunniteltaessa tiedustelimme Davelta, mill� kokoonpanolla h�n haluaa Blues & Rootsissa esiinty�. Vastaukseksi putosi v�litt�m�sti Jake's Blues Band! Ei hullumpi valinta j�rjest�j�nk��n kannalta, koska jo omillaan se on kysytty ja takuuvarma keikkajyr�. Toijalalainen voimatrio perustettiin vuonna 1992 tullen nopeasti musiikkiv�en tietoisuuteen aktiivisen keikkailun my�t� tuhdista bluesrock-soitostaan sek� kitaristi Jake Yr�l�n virtuoosimaista Stevie Ray ja Hendrix -tulkinnoista. Kolmikon nelj� ensimm�ist�, omakustanteina julkaistut cd-ep:t ovat aika p�ivi� sitten loppuunmyyty. Vaikeasti l�ydett�v� on my�s pitk�soitto "Jake's Blues Band" (Bluelight Records '05), joka sis�lt�� l�hinn� omaa materiaalia. Laulusta ja kitaroista vastasi Jake, bassossa operoi Timo Salo ja rumpaliosuudet jakautuivat Juha Yr�l�n ja Tomi Saarisen kesken. Jake's Blues Band on esiintynyt kerran aiemminkin meill�. Silloin elettiin muistaakseni vuotta 2003. Trion osuudessa vieraili parilla biisill� laulusolistina ja huuliharpistina tapahtuman suojelija Ahlqvist. B�ndin kanssa useissa eri yhteyksiss� on esiintynyt muitakin kovia nimi� kuten Jukka Tolonen, Harri Marstio, Ben Granfelt ja Hasse Walli.

Dave Lindholmilta on Jaken jengin kanssa odotettavissa kitaravoittoinen blues-rock-setti, jossa revitell��n biisien sit� vaatiessa, mutta tarvittaessa hiljennet��n ja pidet��n kappalerakenteet kasassa! Lindholmin ja Jake's Blues Bandin yhteisalbumi "Blue Moon Cars" ilmestyi kuusi vuotta sitten, mutta konklaavi tekee yh� yhteisty�t� keikkarintamalla. Itse asiassa Lindholmin viimeisin Messengers -yhtye on yht� kuin samat ukot joukkoon lis�ttyn� Joe Vestich.

Dave Lindholm - laulu, kitara / Jake Yr�l� - kitara / Timo Salo - basso / Juha Yr�l� - rummut

Tekstit: Hara J�rvinen / valokuvat: Ville Kujala

ZAKIYA HOOKER

www.zakiyahooker.com/ www.myspace.com/zakiyahooker

Zakiya Hookerilla on ollut mit� mainioimmat l�ht�kohdat, sill� laulajattaren is� on legendaarinen bluesmies John Lee Hooker. Is�n ja tytt�ren julkinen ensiesiintyminen tapahtui Kaliforniassa v. 1991. Sen j�lkeen nainen on esiintynyt Etta Jamesin, John Hammondin, Taj Mahalin ja monen muun huippunimen kanssa. Joka tapauksessa Zakiya Hooker on tehnyt omilla ansioillaan pitk�j�nnitteist� bluesuraa esiintyen erilaisilla klubeilla sek� bluesfestivaaleilla niin kotimantereellaan kuin Euroopassa. En malta olla mainitsematta San Franciscon Blues festivaalia enk� my�sk��n Monterey Jazz & Blues tapahtumaa.

Zakiya Hooker on upea��ninen, sielukkaasti soul- ja jazzvaikutteista bluesiaan tulkitseva solisti. H�n on eritt�in vakuuttava my�s lavaesiintyj�n�. Ensivisiitille Suomeen laulajattaren matkassa saapuvat bassoa soittava aviomies, vahvat souljuuret omaava Ollan Christopher sek� pariskunnan argentiinalainen luottokitaristi, Federico Bozas. Muu s�estys tapahtuu t�k�l�isin, mutta osaavin voimin, joista vastaavat blues- ja jazzkuvioissa kannuksensa hankkineet Tomi Leino, Max Tabell ja Olli Ontronen. Lahden keikka on Suomen viimeinen, joten ainakin muusikot ovat ehtineet tutustua toisiinsa. Muut soittopaikkakunnat ovat Pieks�m�ki (20.9. Poleeni), Tampere (21.9. Pakkahuone) ja Helsinki (22.9. Malmitalo / 23.-24.9. Storyville). T�ll� hetkell� n�ytt�isi, ett� kiertue tulee jatkumaan Ruotsissa. Viel� tupsahti mieleeni er�s asia, joka pit�nee mainita; Zakiya Hookerin velimies, John Lee Hooker Jr. esiintyi t�n� kes�n� J�rvenp��n Puistobluesin p��konsertissa. Is�n perint� n�ytt�� voivan hienosti j�lkikasvussa...

Zakiya Hooker - laulu / Ollan Christopher Bell - basso / Federico Bozas - kitara / Tomi Leino - kitara, huuliharppu / Max Tabell - koskettimet / Olli Ontronen - rummut

Sitten lyhyesti l�hinn� Zakiya Hookerin levytyshistoriaa sek� hiukan taustatietoa kiertuemuusikoista...

Zakiya Hookerin ensilevy, virallisen eurooppalaisenkin julkaisun j�lkik�teen saanut "Another Generation Of The Blues" tuli markkinoille vuonna 1995 (Silvertone Recordsilla v. 2003). Levy esittelee monipuolisen blueslaulajattaren, joka on sinut niin soulahtavan materiaalin kuin varsinaisen bluesin kanssa. Albumille p��tyneist� kymmenest� biisist� n. puolet on merkitty Zakiya Hookerin ja Ollan Christopherin tekemiksi. Mukaan on valittu covereita mm. Denise Lasallen ja Ray Charlesin laulukirjoista. Kahdella kappaleella, "Loving People" ja "Mean Mean World" is�-pappa John Lee on mukana. Ollan Christopher soittaa sessiossa s�hk�ist� ja akustista bassoa toimien my�s levyn tuottajana. Itse asiassa, mies on tuottanut vaimonsa kaikki nelj� albumia. En pysty levyj� nyt tarkemmin ruotimaan, koska kirjoittamishetkell� minulla ei ole kuin tuo esikoinen. No, nimien mainitsemista se ei sent��n est�. Zakiya Hookerin kakkosalbumi oli nimelt��n "Flavors Of The Blues" (Virgin '96), jonka jatkoksi pitk�n tauon j�lkeen ilmestyi Buenos Airesissa ��nitetty konserttitaltiointi, "Colours Of The Blues" ('05). Nainen oli mukana palkitun elokuvan "Chalk" -soundtrackilla vuonna 2007. Viime kes�n� markkinoille ilmestyi "Keeping It Real", joka julkaistiin pariskunnan omalla, Boogie With The Hook Recordsilla (BWTH). Lis�ksi Zakiya Hooker on ollut viimeistelem�ss� is�ns� hiukan keskener�iseksi j��nytt�, kuoleman j�lkeen ilmestynytt� "Face To Face" -kiekkoa vuonna 2003. John Lee Hookerin viimeiseen levytyssessioon osallistui melko kovan tason tekij�it�. Tytt�ren ohella siin� vaikuttivat vaikkapa Van Morrison, George Thorogood, Johnny Winter, Dickey Betts, Warren Haynes ja Jack Casady. Vinkiksi, ett� kyseist� cd:t� on n�kynyt Anttilan kes�alessa hintaan 4.99 EUR.

Ollan Christopher Bellilla on kirkkolaulutausta ja 10 -vuotiaana alkoi pojan bassoon totuttelu. Sittemmin mies perusti kalifornialaisen Natural Four -soullauluyhtyeens� 1968. N�ilt� ajoilta h�net tiedet��n nimell� Chris James, mutta samasta henkil�st� on kyse. Willie Hoskinsin pienell� Boola Boola -levymerkill� julkaistut ensisinglet "I Though You Were Mine" ja "Why Should We Stop Now" poikivat vuotta my�hemmin ABC Recordsin kanssa levytyssopimuksen. Yhti� oli lunastanut oikeudet b�ndin ensilevytyksiin ja j�lkimm�inen pikkulevy sai uuden mahdollisuuden nyt ison lafkan toimesta 1969 poikien R&B listan sijoituksen 31. Seuraavaksi ilmestyi pitk�soitto "Good Vibes" (ABC '70). Pitk�aikainen yhteisty� Curtis Mayfieldin kanssa k�ynnistyi 1972 ja seuraavat kolme Natural Four -albumia ilmestyiv�t Curtomilla ("Heaven Right Here On Earth" v.'73, "The Natural Four" v.'74 ja "Nightchaser" v.'76). Christopher teki 70 -luvulla yhteisty�t� my�s mm. Earth, Wind & Firen, The Temptationsin, Kool & The Gangin ja The Isley Brothersin kanssa. Ollan Christopher ja Zakiya Hooker meniv�t naimisiin vuonna 1987 ja ovat my�s musiikkirintamalla pit�neet yht�. Ollan Christopher Bell on arvostettu tuottaja ja s�velt�j�, joka tekee vaimonsa uran ohella my�s omaa soolojuttuaan.

Kitaristi Federico Bozas (oikealta sukunimelt��n kaiketi Rozas?) on argentiinalainen, kymmenisen vuotta Dallasissa musiikkia opiskellut muusikko. H�n perusti nyt jo hajonneen jazzyhtyeens� vuonna 2001, jossa h�nen ja veljens� Willy Bozasin kanssa vaikuttivat Jorge Paqualin ja Juanio Hermido. K�sitykseni mukaan edelleen kasassa olevassa, juurevassa Federico Bozas Bandissa kitaristimme toimii my�s laulusolistina. Siihen kuuluvat lis�ksi Fabricio Laborde (koskettimet), Ezequiel Rivas (basso) ja Lucas Nervi (rummut). B�ndi soittaa l�hinn� soul- ja funkjuttuja, muttei vierasta rock- eik� bluesvaikutteitakaan. Federico Bozasin yhteisty� Zakiya Hookerin ja Ollan Christopherin alkoi kanssa v. 2004.

Tomi "T." Leino on kovanluokan tekij� - laulaja, biisinikkari, bluesharpisti ja kitaristi - bluesmies henkeen ja vereen. H�net rankataan maamme parhaimpiin bluesharpisteihin ja -kitaristeihin. Mies taidot on voinut todeta Blues & Rootsissa silloisen yhtyeens� Blue Disease kanssa ('03), jossa vaikuttivat Sammeli Palovaara (kitara), Matti Vallius (basso) ja Petteri Hissa (rummut). Ennen tuota oli toiminut T. Leino Bluesgroup (perustettu '95), jossa soitti mm. lahtelaisl�ht�inen rumpali, nyky��n Jaakko Heinonen Bandista tuttu Tapo Lepp�nen. Toimi Leino vaikutti my�s Pepe Ahlqvistin duossa ('03-'07). Tomin nykyinen b�ndi on T. Leino Band, jonka ensilevytys oli amerikkalaisen laulaja/bluesharpisti Steve Guygerin kanssa tehty yhteisalbumi, "Keep It Moving" ('08). Yhtyeen oma, melkoista suitsutusta saanut "Dynamite Boogie" (Hila Kustannus) ilmestyi viime vuonna. Albumin kaikki kymmenen biisi� ovat Tomi Leinon k�sialaa. Kokoonpanoon kuuluivat levyntekoaikoihin basisti Kari Karpon ja rumpali Jarkko Lepist�n ohella my�s silloinen kitaristi Sammeli Palovaara. T�n� p�iv�n� j�lkimm�inen vaikuttaa mm. Ice Cream Twelve Bar Bandissa, joka on yksi syksyn kiinnityksist�mme. T. Leino Bandin levytyksen tuottanut blueskitaristi Jonne Kulluvaara on nyky��n Tomin b�ndin vakioj�sen. Edell� mainittu mies n�hd��n Alex Parkissa Pepe Ahlqvistin aisaparina (Pepe Ahlqvist Duo).

Markku "Max" Tabell on heinolalaisl�ht�inen muusikko, joka on erityisen arvostettu jazzareiden keskuudessa. Mies on huippuluokan kosketinsoittaja, joka valmistui Sibelius-Akatemian jazzosastolta '93. Nykyisin h�n ty�skentelee lehtorina Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolla ja sivutoimisena tuntiopettajana Jazzosastolla. Max Tabell on vaikuttanut soittajana useissa eri kokoonpanoissa. Yksi pitk�aikaisimmista oli Q Stone. Tabell liittyi orastavassa suosiossa olevaan ryhm��n v. 1987 korvaten siin� lyhyen aikaa koskettimia soittaneen Jokke Kantolan. Kokoonpanoon kuuluivat Mikko Kuustonen (laulu), Heikki Silvennoinen (kitara, laulu, taustalaulu), Max Tabell (kosketinsoittimet), Mikko L�ytty (bassokitara, taustalaulu) ja Sakari L�ytty (rummut). T�ll� miehist�ll� syntyiv�t albumit "Q Stone" ('88), "Pink On Blue" ('90) ja "III" ('92). Kuustosen siirrytty� soolouralle, b�ndinelikko jatkoi tehden uuden Q Stone -levyn, "No Substitute" (1993). Max Tabellin muita merkitt�vi� b�ndikiinnityksi� ovat olleet vaikkapa Pepe Ahlqvist Band, Remu & His All Stars ja Espoo Big Band. Viime vuodet on kosketinsoittajaa ty�llist�nyt oma Bitter Sweet, jonka ensialbumi "T For 3" ilmestyi '99. Musiikkityyli on jazzahtavaa poppia ja materiaali p��osin Mr. Tabellin k�sialaa. Nyt elokuussa markkinoille tulossa oleva "Huimaa" (Fg-Naxos/Long Play) on jo b�ndin nelj�s kiekko. Nykykokoonpanossa kosketinsoittajansa ohella vaikuttavat Julia Eklund (laulu), Riku Karvonen (kitara), Timo Tolonen (basso) ja Tomi Salesvuo (rummut).

Olli Ontronen on Lahdessa tuttu ainakin Blues & Roots -organisaatiolle. Kolme vuotta sitten h�net saattoi n�hd� b�ndiliiderin�, solistina ja huuliharpistina west-coast -tyyppist� bluesiaan esitt�v�ss� Bluesologyssa. Mies rankataan maamme parhaimmistoon bluesharpistina. Mielikuvani mukaan kuusihenkinen orkesteri pisti osuudellaan kunnon bileet pystyyn. Lis�ksi Ontronen teki lyhyen harppuvierailun Ahlqvistin keikkaosuudessa. Bluesologylta on ilmestyi kaksi, kuuntelemisen arvoista cd-levy�, "Too Much" (2004) ja "Red House Roll" ('05). B�ndi on viett�nyt k�sitykseni mukaan jo jonkin aikaa hiljaiseloaan, mutta n�k�j��n aktivoitunut parille keikalle t�n� vuonna. Hieno homma! Joka tapauksessa Ontrosella on rakenteilla oma, uusi b�ndi nimelt��n Olli Ontronen & MS. Elokuuksi on suunnitteilla pianisti/laulaja Gene Taylorin ymp�rille j�rjestett�v� minikiertue, joka ty�llist�� my�s Ollia. Eik� ole ollut kuulemma mik��n salaisuus, mutta min� en ole tiennyt, ett� Ontronen on my�s hitonmoinen bluesrumpali. No, nytp� tied�mme sekin...

Mit� t�ss� enempi� vakuuttelemaan, jotta show ei ainakaan rivimiesten soittotaitojen puutteeseen kaadu...

Tekstit: Hara J�rvinen

ICE CREAM TWELVE BAR BAND

www.icecream12barband.com/

Ice Cream Twelve Bar Band on perehtynyt 50- ja 60 -lukujen s�hk�iseen, harppuvetoiseen bluesmeininkiin. Klassikoiden ohella keikkaohjelmisto sis�lt�� omaa materiaalia. T�rkein� vaikuttajina ovat toimineet Magic Sam, William Clarke, Junior Wells, Buddy Guy, James Cotton, Freddie King ja James Harman. B�ndin keulahahmon, harpisti-laulaja "Ice Cream" Anttilan kanssa k�ym�ni pitk�n puhelinkeskustelun j�lkeen olen vakuuttunut, ett� usein t�ysin kliseisesti k�ytetty sanonta "blues on tunnetila ja/tai el�m�ntapa" (Blues is a feeling) on h�nen ja b�ndins� kohdallaan totta. "Fiiliksell� vedet��n, eik� materiaalia koskaan kopioida yksi yhteen, vaan annetaan vain menn�. Se on mahdollista ja k�yt�nn�ss� ��rimm�isen toimivaa, kun on hyv�t j�tk�t messiss�".

Ice Cream Twelve Bar Band on perustettu alkujaan vuonna 1995 itse asiassa Ranskassa. Tai, no nimi tuli siellä käyttöön, mutta bändisoittajat toki paikallisia lukuun ottamatta perustajajäsentään. Laulaja-harpisti näet vaikutti toistakymmentä vuotta Etelä-Ranskassa, lähellä Marseillea. Palattuaan Suomeen vuonna 2006 (Helsinki), hän on luotsannut Ice Cream Twelve Bar Bandiaan, jossa on vaikuttanut useita eri soittajia. Bassoa soittava Haapasalon Juuso on yksi kauemmin mukana olleista. Kari "Guitar Playboy" Johansson vaikutti pitkään kitaristina ja Juha "Jupe" Litmanen rumpalina. Tampere-aikoihin usein rummuissa oli Juppo Paavola. Anttila teki paljon yhteistyötä myös Jussi Raulamon ja Tragic Samin (= Sami Laine) kanssa. Tänä päivänä uudelleen helsinkiläistynyt harpisti ei pidä ongelmana, että Ice Cream Twelve Bar Bandin miehistö ei ole perinteisessä mielessä ollut kiinteä eikä vakio. Mutta perään hän myöntää olleensa onnekas, kun on saanut operoida lahjakkaiden, parhaiden soittajien kanssa. Muuten yhtälö ei olisi mahdollinen. Palovaaran Sammeli tuli kitaraan n. vuosi sitten ja Raulamon Jussi rumpuihin tänä keväänä. Vastaus on kyllä, jos jäi askarruttamaan, onko kyseessä samainen kaveri, joka tunnetaan Jo' Buddyna. Rummuissa on nähty myös Kari Haakana, joka tiedetään vuoden 2008 Blues & Rootsin tanakista kompeista The Siberian Blues Huskiesin riveissä!

Soittoaika ei ole Ice Cream Twelve Bar Bandille ehk� kiitollisin, mutta ei ole pienint� ep�ilyst�k��n, ettei aamuy�ll� saada kunnon bileit� pystyyn. B�ndin maukkaasti esitt�m� rouhea blues ja v�lit�n, innostava lavameininkins� tulevat palkitsemaan paikalle j��neet y�ky�pelit. Nukkumaan l�htemist� ei kannata todella kiirehti�!

Jukka "Ice Cream" Anttila - laulu, huuliharppu / Sammeli Palovaara - kitara / Juha Haapasalo - basso / Jussi Raulamo - rummut

Sitten pintapuolinen sukellus soittajahistoriaan...

Jukka Anttila on veljessarjan nuorin (synt. 1959), joten vanhempien broidiensa kanssa jakaman yhteisen huoneen kautta tulivat varhain tutuiksi Rollarit, Creamit ja Led Zeppelinit. Paul Butterfield Blues Band j�tti poikaan l�htem�tt�m�n vaikutuksen, joka innosti aloittamaan soittoharjoittelut. Instrumenttina ei ollut kuitenkaan huuliharppu vaan kitara. Sittemmin yksi ensimm�isist� b�ndeist� oli lukioaikainen Bloody Mary Blues Band, jossa vaikutti my�s Antti Nordin (Siiri Nordinin is�). Sitten tuli Moonshine Bluesband, jossa Anttilan (kitara) ja luokkakaverinsa Kari Kempaksen (laulu, huuliharppu) lis�ksi soitti mm. Jouko Kopomaa. Yhtye esiintyi Puistobluesin jameissa 1980 Chicago Overcoatin ja Hojas Blues Bandin kanssa, jolloin mukana oli my�s Tortilla Flatin rumpali Honey Aaltonen. "Ice Cream" Anttila ja "Good Rockin' " Kempas liittyiv�t pian rumpalin b�ndiin. Tortilla Flat:in kokoonpanoon kuuluivat entuudestaan Mikko "Smokey" Suhonen, Sami J�rvinen ja Isko "Honey" Aaltonen. Jukka Anttilan pesti ei kest�nyt puoltakaan vuotta, koska nuorukaisen vanhemmat painostivat keskittym��n opiskeluun ja h�n luopui b�nditouhuista. My�hemmin alkoivat kaupalliset opinnot, mutta musiikki palasi taas rinnalle.

Jukka Anttila innostui huuliharpunsoittamisesta. Hän kävi henkilökohtaisesti tapaamassa niin Pepe Ahlqvistia kuin Helge Tallqvistiakin, joilta sai muutamia käytännön niksejä. Tällöin elettiin suunnilleen vuotta '83, jolloin myös The C.-Sweat -niminen bluesbändi oli aloittamassa toimintaansa. Yhtyeessä vaikuttivat Petteri ”Rätsä” Räty (laulu), Jukka Anttila (huuliharppu), Jari Mokkala (kitara), Juha Haapasalo (basso) ja Jarmo Uimonen (rummut). Bändiin liittyi kitaristi/laulaja Teppo Hirvonen vuonna 1987. Mies tunnetaan nykyään Stefanos Hirvosena, joka vaikuttaa mm. Cat Lee & Co.ssa. C.-Sweat hajosi v. ’88 ja siitä muodostui pian Steady Rollin’ & Ice Cream. Mainitsen tähän väliin, että Good Rockin' Kempas & Ice Cream Anttila Moonshine Duo perustettiin joskus 80 -luvun puolen välin tienoilla. Joillakin keikoilla oli vahvistuksena rumpali Honey Aaltonen. Steady Rollin' & Ice Cream ('89 -) liikkui musiikillisesti bluesin maailmoissa, mutta oli kallellaan kitaravetoiseen blues-rockiin, kuten Jimi Hendrixiin. Bändin omakustanne Ep-levy "Are You Ready For...?" ilmestyi 1990. Ice Creamin, Hirvosen ja Haapasalon lisäksi siinä vaikuttivat Jari Mokkala (kitara) ja Jarmo Uimonen (rummut).
Boogie Machine oli Anttilan seuraava, perinteist� Chicago-bluesia esitt�nyt kokoonpano, jossa harpistimme toimi ensimm�ist� kertaa my�s laulusolistina. B�ndi perustettiin vuonna 1993 ja siin� vaikuttivat h�nen lis�kseen Guitar Playboy Johansson (kitara), Juuso Haapasalo (basso) ja Jupe Litmanen (rummut). B�ndill� oli kysynt�� ja levytyssuunnitelmia, mutta muutoksia tuli, kun Anttila p��ttikin l�hte� hyv�n ty�tarjouksen per�ss� Ranskaan. Boogie Machine teki solistinsa uusiin kotimaisemiin kaksi viikon mittaista reissua soittaen siell� useampia keikkoja. T��ll� miehist��n liittyi laulaja/pianisti Harri "Hara" Saanio. Anttila perusti Ice Cream Twelve Bar Bandinsa Ranskassa v. '95, jossa vaikutti h�nen lis�kseen paikallisia soittajia. H�n oli perustamassa my�s Avignonin bluesfestivaaleja toimien siell� my�s mm. juontajana. Soittokuvioissa oli yhteisty�t� mm. Buddy Guyn veljen, Phil Guyn kanssa. Jukka Anttila muutti perheineen takaisin Suomeen vuonna '06 ja yhtyeens� Ice Cream Twelve Bar Band kotimaistui. "Ice Cream" Anttila on arvostettu, omaper�inen harpisti ja todella helkutinmoinen lavaesiintyj�! T�ss�h�n h�nen esittelyns� oli, joten jatketaan soittokumppaneilla...

Ehkei viel� sittenk��n, koska yksi vaikuttava tositarina pit�nee kertoa, jolloin "Muddy Waters" tuli kirjaimellisesti kyl��n. Jos t�m� on t�ss� luettavissa, olen saanut luvan j�tt��. Jukka Anttila oli Etel�-Ranskan kodista l�hd�ss� ty�komennukselleen Belgiaan. Ranskalainen elinkumppani odotti mahapystyss� perheen esikoista j��den tietysti kotiin. Paikallinen ilmalaitos oli luvannut hurjia rankkasateita. Kolmelta y�ll� soi vieraassa maassa Jukan puhelin ja yst�v�t�r kertoi, kuinka h�net oli pelastettu kotitalon katolta, jonne oli onnistunut jotenkin kipuamaan tulvavett� ja mutavelli� karkuun. T�ss� yhteydess� heilt� meni kaikki omaisuus huuliharpuista valokuviin ja kodinkoneista huonekaluihin. Onneksi naiselle ei k�ynyt kuinkaan. Yht� onnekkaita ei oltu valitettavasti naapurissa.

Sammeli Palovaara on loistava, bluespiirien suuresti arvostama blueskitaristi. Sammelia on pitk��n ty�llist�nyt Suomi-bluesin legenda, laulaja/huuliharpisti Sonny Boy Magnusson (= Sakari Helle). �ij�ll� oli 60 -luvun lopulla mm. Albert J�rvisen kanssa bluesb�ndi, HARP. Magnusson tiedet��n kuitenkin parhaiten Hojas Blues Bandin keulahahmona. Yhteisty� k�ynnistyi miehen kanssa jokseenkin siten, ett� Sammeli Palovaara, laulaja-harpisti Matti Ristim�ki ja basisti "Ede" Mikkola olivat perustaneet b�ndins� Crosshill vuonna 2000. Siihen liittyiv�t Pentti Solonen pianistiksi ja Nipa Manninen rumpaliksi. Mutta kun Ristim�ki erosi b�ndist�, tarvittiin kipe�sti solistia ja siihen saatiin Magnusson, jolloin b�ndinimi p�ivitettiin Uptown Boogieksi.
Sammeli Palovaara liittyi my�s Tomi Leinon Blue Disease -nimiseen b�ndiin korvaten kitaristi/laulaja Jouni Kallenaution loppukes�st� 2003. Blue Disease soitti kitara- ja harppuvetoista, s�hk�ist�, Chicago -tyyppist� kaupunkibluesia. Palovaara kuului my�s my�hemp��n T. Leino Bandin miehist��n osallistuen Steve Guygerin kanssa tehtyyn albumiin "Keep It Moving" ('08) ja b�ndilevykseen "Dynamite Boogie", joka ilmestyi kev��ll� 2009. N�ihin aikoihin Sammeli erosi Tomin b�ndist� liittyen pian t�h�n Ice Cream Twelve Bar Bandiin. Lis�ksi Palovaara kuuluu n�yttelij� Teijo Elorannan luotsaamaan bluesb�ndiin, Maisteri T. Ja Lihantie. Solistiosuuksista vastaa Eloranta, kitarassa on Palovaara, bassossa Heikki Laakso ja rummuissa Juho Ranta.

Basisti Juha "Juuso" Haapasalo on itselleni hiukan tuntemattomampi kaveri, vaan ei toki sen v�h�isempi. Yleens�kin b�ndien komppiryhm� - basisti ja rumpali - j��v�t herk�sti taka-alalle, jos eiv�t operoi omalla nimell��n yhtyeidens� keulahahmoina. Juuso Haapasalon soittokuviot ovat kohdanneet "Ice Cream" Anttilan kanssa jo 80 -luvun alkupuolella. Ensimm�isi� yhteisi� bluesb�ndej��n oli C-Sweat, jossa mukana oli mm. laulaja/kitaristi Teppo Hirvonen. Vuosikymmenen loppupuolella perustettiin Steady Rollin' & Ice Cream, jonka omakustanne Ep-levy "Are You Ready For...?" ilmestyi 1990. Anttilan, Hirvosen ja Haapasalon lis�ksi siin� vaikuttivat Jari Mikkola (kitara) ja Jarmo Uimonen (rummut). B�ndi soitti vanhakantaista, kitaravetoista bluesrockia tyyliin Jimi Hendrix ja Robin Trower.

Sitten Juuso Haapasalo ja Ice Cream Anttila perustivat uuden, s�hk�ist� kaupunkibluesia soittaneen Boogie Machinen v. '93. Siihen kuuluivat edell� mainittujen lis�ksi Kari "Guitar Playboy" Johansson (kitara) ja Juha "Jupe" Litmanen (rummut). Anttilan muutettua Ranskaan v. 1995, korvasi h�net rock'n'roll -b�ndeiss� kannuksensa hankkinut pianisti-laulaja Harri Saanio. Samalla Boogie Machinen ohjelmisto laajeni rhythm & bluesin suuntaan. Jouluhenkinen vinyyli-sinkku "I Want A Present For Christmas" / "Santa's Swing" (Turbanium XMAS) julkaistiin vuonna 1999. Aiemmin samana vuonna oli ilmestynyt my�s cd-albumi, "Strange Things". Niiden j�lkeen on ollut julkaisurintamalla hiljaiseloa. Keikkarintamalla edelleen aktiivisen Boogie Machinen nykymiehitys on Harri Saanio (laulu, piano), Kari Johansson (kitara), Juha Haapasalo (kontrabasso) ja Arto Taskinen (rummut).

Jussi Raulamo on merkitt�vimpi� ja kansainv�lisesti kysytyimpi� roots-muusikoita maassamme. Laulaja-kitaristi on tinkim�tt�m�ll� asenteellaan ansainnut suorastaan kulttiaseman. H�n on armoitettu b�ndiliideri, s�velt�j�, joka py�ritt�� my�s omaa levymerkki��n, Ram-Bam Recordsia, jonka kautta koko h�nen 2000 -luvun tuotantonsa on saanut p�iv�nvalon. K�yt�nn�ss� se tarkoittaa seuraavien b�ndien levytyksi�; Groovy Eyes, Tiny Tones ja Jo' Buddy & Down Home King III. Viimeisin Jo' Buddy & Down Home King III -kiekko, "Everything's Gonna Be Allright" ilmestyi alkuvuodesta. Se on saanut loistavia arvioita musiikkimediassa ymp�ri maailmaa. Se julkaistiin cd-formaatin ohella vinyyli-Lp:n� ja siit� on lohkaistu my�s seiskatuumainen single, "Elevator Boogie" / "Radio Act Twist".

Koska mr. Jo' Buddy esiintyy Lahti Blues & Rootsissa my�s omillaan amerikkalaisen Homer Hendersonin kanssa (torstaina 9.9. Ravintola Torvessa), on uskoakseni fiksumpaa menn� h�nen tekemisiss��n syvemm�lle vasta klubiosiossa (klubin teemana on muuten "one man band" eli molemmat artistit hoitavat laulun ja kitaran ohella yht� aikaa mm. komppiosastoa).

Jatkan kuitenkin parilla sanalla Jussi Raulamosta ly�m�soittajana ja rivij�senen�. Rumpupatteristosta vastaaminen on miehelle melko tuore aluevaltaus. Tosin, kertomansa mukaan h�n on aina harrastanut p�yt�- ja kattilarummutusta samoin kuin treenik�mpill� yksin ollessaan mielell��n takonut peruskomppeja.
Jussi Raulamo perusti nuoren, lahjakkaan laulaja-kitaristi Sami Laineen kanssa Tragic Sam & The Lowdown Rockersin vuonna 2007. Kyseess� oli tamperelainen bluesb�ndi, jossa muusikkomme tuli julkisesti esille rumpuja soittavana b�ndij�senen�. Kaksikon lis�ksi yhtyeess� vaikutti basisti Ville Honkanen, mutta parin keikan j�lkeen h�net korvasi Tommi Laine (h�net tiedet��n paremminkin kitaristina ja on pongattavissa 22.9. Teerenpeliss� Wang Dang Dudesin riveiss�). Jussi ei luonnehdi itse��n tekniseksi virtuoosiksi, vaan kaveriksi, jonka teht�v�n� on huolehtia, ett� shuffle-komppi ja takapotkut pit�v�t homman kasassa ja svengin p��ll�, mik� saa tanssilattialla lanteet heilumaan.

Tekstit: Hara J�rvinen

HAL PETERS AND HIS TRIO (Peruuntunut)

www.halpeters.com/

P��kaupunkiseudulta tuleva Hal Peters And His Trio on vihkiytynyt 50-lukuisen rockabillyn saloihin, johon on sekoitettu maukkaasti vanhaa hillbilly- ja kantrimusiikkia. B�ndin konstailematon, perinnetietoinen osuus k�ynnistyy Ahlqvistin duo-vedon j�lkeen katutasossa (Skumppa). Triona alun perin aloittaneen ryhm�n kokoonpano on vahvistettu rummuin, joka tiet�nee my�s ehtaa rock'n'rollia. Musiikillisiksi vaikuttajikseen nelikko nime�� mm. Elviksen, Carl Perkinsin, Sid Kingin ja Curtis Gordonin.

Heikki Laakkonen ja Eino Rastas perustivat Hal Peters Trion vuonna 1984. Ensiksi mainittu vaikutti tuolloin The Ballroomersin solistina ja j�lkimm�inen oli soittanut kitaraa mm. The Rhythm Wheel Combossa. Nuorukaiset halusivat soittaa puhdasoppista rockabillya sen alkuper�isess� muodossa kuten Elvis, Scotty & Bill. Kun kontrabasistiksi liittyi Ballroomersin Timo Uimonen sek� solisti Laakkonen nimettiin Hal Petersiksi ja b�ndi yksinkertaisesti Trioksi, palikat alkoivat olla kasassa. Ensimm�inen keikka oli Suomen Rock'n Roll Seuran j�rjest�miss� iltamissa. Yhdistyksen presidenttin� toiminut Pete Hakonen perusti kohta tyylisuuntaan vihkiytyneen levymerkkins�, Goofin' Records. Lafkan ensimm�inen julkaisu oli vain kasetti-formaatissa ilmestynyt kokoelma, "On The Move" ('85). C-nauhalta l�ytyv�t Hal Peters Trion vanhimmat ��nitteet, "It's True, I'm Blue", "Just Because" ja "Tweedle Dee". Esikoisalbumi "Snatch It And Grab It" ilmestyi 1986 (Moondogs Records). Peruskolmikon lis�ksi sen tekemiseen osallistui rumpali Antero "Rudy" Ryyn�nen, joka niin ik��n on vaikuttanut Rhythm Wheel Combossa. Laakkosen, Rastaan ja Uimosen rinnalle liittyi pian uusi vakioj�senkin, rytmikitaraa ja lap steelia soittava Jussi Huhtakangas, joka tiedet��n my�s taiteilijanimell� Lester Peabody. B�ndin nimi muutettiin Hal Peters And His Trioksi sen j�lkeen (1988), kun Huhtakangas laajensi instrumenttiarsenaaliaan rumpuihin. H�n soitti kantri- ja western-biiseill� lap steelia ja vastaavasti rockabilly -osuudessa rumpuja.

80 -luvun loppupuoli oli Hal Peters And His Triolle aktiivista aikaa. Markkinoille ilmestyi mm. "Happy Again" -Ep ('87) ja pitk�soitot "Follow Thru" ('88) ja "Rockin' The Country" ('89). Keikoilla oli usein mukana my�s rumpali Mike Salminen. Kotimaan soittoloiden ohella ryhm� esiintyi mm. Keski-Euroopassa, Englannissa sek� Ruotsissa. Hal Peters And His Trio s�esti lis�ksi monia maassamme vierailleita rock'n'roll staroja kuten Joe Clayta, Hank Edwardsia, Mac Curtisia ja Hayden Thompsonia. Vuosikymmenen vaihteessa yhtye teki yhteisty�t� my�s kotimaisen rokki-ikonin, Jussi Raittisen kanssa, joka johti levytyssessioon (24.10.'90). Jussi 'Big John' Raittinen with Hal Peters & His Trio -nimell� tuli markkinoille maxi-Ep seuraavana vuonna.

Hal Peters And His Trion uusi albumi ilmestyi vuonna 1991. Se oli nimelt��n "Baby I'm Ready", jossa solistiosuuksista vastasi parilla biisill� rockabillylegenda Ray Campi. B�ndimiehist��n oli liittynyt pianisti Mika Siekkinen, joka kuitenkaan ei ollut en�� seuraavalla, peruskokoonpanolla tehdyll�, per�ti 27 biisi� sis�lt�neell� cd:ll�, "Fireball Mail" ('94). Huhtakangas oli hommannut pari vuotta aiemmin pedal steelin, mik� edesauttoi musiikkityyli� yh� syvemm�lle western swingin maailmaan. Ryhdyttiinkin etsim��n viulistia ja pestin sai Heikki Kangasniemi, joka oli vaikuttanut aiemmin l�hinn� folk- ja irkkumusapiireiss�. Yhtye p��tyi vaihtamaan nimens� Hal Peters And His Countrymeniksi marraskuussa 1994.

Hal Peters And His Countymen -yhtyeess� vaikuttivat Heikki Laakkonen (laulu, kitara), Eino Rastas (soolokitara), Jussi Huhtakangas, pedal steel, Heikki Kangasniemi (viulu, mandoliini), Timo Uimonen (kontrabasso) ja Mike Salminen (rummut). Ohjelmistona oli toimiva sekoitus western swingia, hillbillya, honky tonkia, country-boogia ja rockabillya. Goofin' Records julkaisi 300 kappaleen rajoitetun, Hal Petersin yhtyeen 10 -vuotista musiikkitaivalta juhlistavan, yksipuolisen singlen, joka itse asiassa oli Hal Peters And His Countymenin debyytti ��niterintamalla; "Hard Hearted Girl", "Don't Cry Baby" ('94). Orkesteri ryhtyi kev�ttalvella '98 levytt�m��n materiaalia suunnitteilla olevalle 10" -vinyylille "Lonesome Hearted Blues", mutta se julkaistiinkin kuitenkin uusitulla b�ndinimell�, Hal Peters And His String Dusters. Vuotta my�hemmin ilmestyi painosm��r�lt��n j�lleen limitoitu, t�ll� kertaa 78 kierroksen 10" kiekko. Kuusimiehiselle juuriorkesterille oli kysynt�� my�s rajojemme ulkopuolella. Yhtye teki mm. parinviikon kest�neen keikkakiertueen rapakon taakse, l�nsirannikolle, jossa p��siv�t ik��n kuin bonuksena s�est�m��n yht�, arvostamaansa 50 -luvun rokki-legendaa, Curtis Gordonia. B�ndin toistaiseksi viimeiseksi j��nyt pitk�soitto "Western Standard Time" (Bluelight Records '04) sai kriitikoilta eritt�in hyv�n vastaanoton. Solistiosuudet hoiti kahdessa kappaleessa Hayden Thompson soittaen toisella my�s pianoa. Ne olivat ��nitetty eri sessiossa albumin muihin raitoihin n�hden ja niiss� poikkeuksellisesti toimi b�ndin� Hal Peters And His Trio, jossa Petersin, Rastaan ja Uimosen lis�ksi rumpalina operoi Ryyn�nen. Hal Peters And His String Dusters on viett�nyt nyt jonkun vuoden hiljaiseloaan, mutta sit� ei ole varsinaisesti kuopattu.

Hal Peters And His Trion viimeisin singlejulkaisu ilmestyi n. vuosi sitten ("How Come It" / "I Don't Care If The Sun Don't Shine"). T�n� vuonna markkinoille tulleeseen definitiiviseen 4 cd-boxiin "Slap That Bass: Story Of Finnish Rockabilly & 50's Style Rock'n'Roll" (2010) on mahdutettu kaksi Hal Peters -tuotosta. Tuoreimmat taltioinnit "All That Time" ja "Hocus Pocus" l�ytyv�t taasen kokoelma-levylt� "Finnish Rock'n'Roll 2010" (Talsti Records). Viimeiseksi mainitulla biisill� on nykyrumpali Janne Junnilainen jo mukana. Tuoreimmat levytykset ovat helposti l�ydett�viss� ja hommattavissa, mutta n�in ei ole vanhempien tallenteiden kanssa, joiden useimpien painokset ovat loppuunmyytyj�.

Hal Peters (Heikki Laakkonen) - laulu, akustinen kitara / Eino Rastas - soolokitara / Timo Uimonen - kontrabasso / Janne Junnilainen - rummut

teksti: Hara J�rvinen